PIANONVIRITTÄJÄ
040–7586428 (puhelu/viesti)
Ota yhteyttä! Hinnasto Kuka olen? Pianoaiheisia kirjoituksia
• Valmistuin pianonvirittäjäksi Helsingin konservatoriosta, jossa olen sittemmin syventänyt osaamistani myös mm. flyygelin säätöihin ja peruskorjaamiseen keskittyneiden jatko-opintojen muodossa. Tietoja ja taitoja ei tällä alalla ole koskaan liikaa!
• Kokemuksia työelämästä kenttätöiden lisäksi: mm. Steinway Galleria, Helsingin musiikkitalo
• Luotettavuus ja huomaavaisuus ovat kaiken A ja O! Niinpä kunnioitan soittimenne lisäksi myös kotianne, tapojanne ja mahdollisia lemmikkejänne.
• Paitsi tarkka teknikko, olen myös muusikko, esteetikko ja suuri pianotaiteen ystävä! Tavoitteenani on työni avulla edistää musiikin harrastamista ja elävää pianokulttuuria kaikkien iloksi.
• Päätoimialueeni on Helsinki, mutta työskentelen sovittaessa myös Helsingin lähialueilla.
• Pianon tai flyygelin viritys: 120e
Hinta sisältää huolella tehdyn virityksen lisäksi: yhden tason-noston (tarvittaessa, mikäli viretaso on merkittävästi laskenut normaalista), yksittäisiä pienimuotoisia korjauksia, sekä arvion soittimen yleiskunnosta ja suositeltavista lisätoimenpiteista, mikäli sellaisille näyttäisi olevan tarvetta.
Hyvä tietää: Pianon viritys kestää tavallisesti 2–3 tuntia. Antiikkisen tai hyvin pitkään hylättynä olleen pianon tapauksessa pianon tekninen kunto ei välttämättä salli normaalia virittämistä, tai viretaso on laskenut niin alas että vakaan virityksen tekeminen normaalivireeseen (a′=440Hz) yhdellä käynnillä ei onnistu. Poikkeuksellisissa tilanteissa pohditaan yhdessä vaihtoehtoja, ja niihin liittyviä mahdollisia lisäkustannuksia. Yleensä jotakin keksitään!
• Muu työ, säätötyöt, huollot ja varaosat, sopimuksen mukaisesti tai 60e / tunti
Alv = 0% (Yritys ei alv velvollinen / arvonlisäverollinen toiminta alle alv rajan)
Kuinka usein piano kannattaa virittää?
Pianon tai flyygelin huoltaminen ja säädöt
Onko edellisestä virityksestä jo vierähtänyt aikaa? Ei syytä häpeään! Suhtaudun lämmöllä akustisiin soittimiin, unohdettuihinkin. Yleisenä ohjeistuksena kuitenkin todettakoon: Pianon rakenne ja viritys elävät lämpötilan ja ilmankosteuden vaihdellessa, joten soittomäärästä riippumatta vaihtuvat vuodenajat pikkuhiljaa nakertavat vireen pois paikaltaan. Koska piano on soitin joka on suunniteltu toimimaan parhaiten tietyssä säveltasossa, olisi se hyvä virittää ainakin kerran vuodessa jotta sen sointikuva pysyy tarkoituksenmukaisena ja kauniina. Vaativat harrastajat ja ammattilaiset saattavat virityttää soitintaan tilanteen mukaan tätäkin useammin, ja utuisemmasta soinnista nauttivat taas selvästi harvemmin, silloin kuin muistavat. Kukin tyylillään!
On kuitenkin syytä muistaa, että säännöllinen viritys tekee, paitsi soittimelle, myös soittajalle hyvää riippumatta soittajan taitotasosta. Kun vire on kohdallaan, pianon akustiset sointiominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa: sävelten hahmottaminen selkeytyy mahdollistaen täten helpomman soittamisen ja sitä kautta korkeatasoisemman taiteellisen ilmaisun. Soittimen vireisyydestä huolehtiminen tukee myös, etenkin lapsilla, sävelkorvan ja musikaalisuuden kehittymistä. Plussaa on sekin, että viritystyön ohessa pianon koskettimiston ja koneiston toimivuus tulevat samalla tarkastetuksi ammattilaisen toimesta, ja mahdolliset soittajaa kiusaavat tekniset ongelmat, piilevätkin sellaiset, voidaan tarpeen tullen ratkaista.
Kun piano on uusi, sen säädöt ovat kohdallaan ja kaikki yleensä toimii niinkuin pitääkin. Vaan kovin on katoavaista tämä onni: osat painuvat, kuluvat, ruuvit löystyvät... Kuten huoltamaton auto jää lopulta tien poskeen, pianokin muuttuu ilman huolenpitoa ennen pitkää "saluunapianoksi" ja unohtuu sitten sekin horsmikkoon pihan perälle.
Jotta mainitun kaltaiselta rappiolta voidaan välttyä, ja instrumentti palauttaa toiminnoiltaan mahdollisimman paljon alkuperäistä vastaavaksi, on syytä pyytää apuun pianoteknikkoa. Moni pianonomistaja yllättyy nähdessään kuinka iso merkitys taiten tehdyillä huolto- ja säätötoimenpiteillä saattaa olla soittimen kosketukseen, ja sitä kautta musikaaliseen ilmaisuun. Kattavasti tehdyillä säätö- ja huoltotöillä pyritään saamaan käsillä olevasta soittimesta kaikki irti mahdollistaen siten niin ilmaisuvoimainen soitto kuin soittimen tekniset edellytykset suinkin sallivat. Äärimmillään puhutaan soittimen kokonaisvaltaisesta peruskorjaamisesta – silloin uusitaan isojakin osia soittimen sisällä, puutöitä tehdään, lastut lentävät ja kustannukset kasvavat. Toki usein vähempikin on jo paljon: se, kuinka syvällinen soittimen läpikäyminen tai korjaaminen kussakin tapauksessa on järkevää, vaihteleekin soittimen ja soittajan lähtökohtien ja tarpeiden mukaan suurestikin. Jo edullinen, muutaman oleellisimman säädön tarkistaminen saattaa tuottaa paljon iloa.
Mikäli soittimesi uinuva potentiaali askarruttaa, autan näissä pohdiskeluissa mielelläni!
Akustinen piano edustaa hitauden kulttuuria väkevimmillään. Nykymaailman kätevän ja nopean digitaalisen todellisuuden äärellä pianon haastava konkretia pysäyttää: pianon rakentaminen, sen virittäminen ja soittamisen opiskelu ovat monipolvisia, hitaita prosesseja, jotka vievät paljon, paljon aikaa. Niin paljon, että edes yksi elinikä ei tässä katsannossa oikein tunnu riittävän kokonaisuuden hahmottamiseksi. Niinpä kuten lusikkansa soppaan laittaneet hyvin tietävät, onkin uteliaan mielen vain hyväksyttävä opitun ympärille ilmestyvien mysteerien väistämättä laajeneva joukko, ja nähtävä tämä runsaus ennen muuta ilon aiheena. Vaikka piano kenties kätkeekin lopulliset salaisuutensa, palkitsee se kyllä pitkämieliset ystävänsä, kukka kerrallaan, matkan taittuessa pitkin polun vartta.
Akustinen soitinperinne lienee harrastajamäärissä mitattuna elinvoimaisimpia tuntemiani kulttuurin saarekkeita joissa edellä kuvattua paneutumiseen liittyvää vaivannäköä ei ensisijaisesti kavahdeta, vaan päinvastoin nähdään kuinka se pintapuolisessa hankaluudessaan kytkee ihmisen yhä lujemmin johonkin todelliseen, korvaamattomaan ja pysyvään. Laajan ohjelmistonsa, monipuolisuutensa ja rikkaan historiansa seurauksena piano loistaa kutsuvana majakkana tämän tradition keskellä. Kyseessä on monin tavoin maaginen soittopeli; onhan merkillistä, että niinkin nerokas ja monimutkainen mekaaninen koje kuin piano (joka saattaa koostua jopa yli 12000 osasta) voi ylipäätään sijaita meidän aivan tavallisten kuolevaistemme kodissa, ja että me samat kuolevaiset vieläpä usein osaamme käytellä tätä instrumenttia loihtien ilmoille mitä yllättävintä musiikkia!
Entäpä sitten digitaalinen piano? Monen pianonsoiton käytännön ongelman ratkaisemisessa laite on toki verraton: tarpeen tullen hiljainen, äänen suhteen muunneltavissa, helposti siirreltävä ja verrattain edullinenkin. Jokaisen vakavissaan soittavan harrastajan elämässä varmasti on tullut vastaan tilanteita, joissa digipiano on näytellyt positiivisessa mielessä osaansa harjoittelun mahdollistajana siellä missä se muuten ei olisi ollut mahdollista. On totta että sähköinen soitin kätkee sisäänsä koko joukon omanlaisiaan ihmeitä (omistan yhden sellaisen itsekin), mutta lopultakin näyttäytyvät nämä laitteet kovin erilaisina kuin perinteinen piano kun niitä katselee, koskettelee, soittaa, kuuntelee. Etenkin pianoiden kanssa vuosia läheisessä suhteessa olleelle ero on ilmeinen: Akustinen soitin on aivan eri tavalla salaperäinen ja läsnä – se on lopultakin paljon enemmän kuin fyysinen käyttöliittymänsä, olemukseltaan jatkuvasti muutoksessa, epätäydellinen historiansa summa, alttiina maailmalle ja juuri siksi niin ainutkertaisen elossa, kuten soittajansakin, täynnä sanomatonta voimaa.
Mikäli olosuhteet, esimerkiksi naapurien vuoksi eivät tunnu mahdollistavan oikean pianon hankkimista, mutta vakavaa soittointoa olisi, suosittelen usein akustisen ns. silent ominaisuudella varustetun pianon hankkimista. Mikäli budjetti ei salli uuden instrumentin hankintaa, myös käytettyjä voi aina kysellä kotikaupunkisi soitinliikkeistä, mikäli sellaisia löytyy. Tällainen hybridisoitin yhdistää molempien maailmojen parhaita puolia mahdollistaen tarvittaessa hiljaisen harjoittelun vaikkapa ilta-aikaan kerrostaloympäristössä, tutustuttaen soittajan samalla myös akustisen instrumentin jäljittelemättömään kosketukseen, huomattavasti laajempaan dynamiikkaan (etenkin jos kyseessä on flyygeli) ja loputtomiin sointiväreihin. Erityisesti esiintymiseen tähtäävässä harjoittelussa olisi ensiarvoisen tärkeää altistua mahdollisimman paljon akustisen soittimen lainalaisuuksille, ne kun ovat lopulta hyvinkin omanlaisiaan.
Tämä kaikki edelläoleva toki sillä varauksella, että käsillä oleva instrumentti on riittävän laadukas, vireessä ja muutenkin hyvänä pidetty. Kaatopaikkakuntoisestakin pianosta saattaa kyllä lähteä kiinnostavia ääniä ja kolahduksia, mutta niiden taiteellisesti mielekäs kontrollointi tuskin pitää otteessaan vankkumattomintakaan avantgardistia montaa minuuttia pidempään. Piano elää hitauden ja paneutumisen maailmassa, pikavoitot kerättäköön muualta.
Siispä vetoan teihin, arvon soittoniekat ja muut musiikille aikansa antaneet, pitäkäämme pianoistamme kiinni!